Kangasalan Herttualan alueella on ollut käynnissä saneeraus, joka kohdistuu ennen kaikkea alueen vesiputkiin. Projekti aloitettiin kesäkuun toisella viikolla, ja se valmistui marraskuussa. Alueella oli ollut useampia vuotoja, jolloin saneeraukseen oli syytä ryhtyä. Kyseiset katuosuudet ovat toistaiseksi alueen viimeisimpiä saneerattavia.
Saneerausmuotona käytettiin niin sanottua menetelmäsaneerausta, jossa vesijohtoa saneerattiin alueelle noin 1 400 metriä ja viemäriä 450 metriä. Saneerauksen yhteydessä viemäriosuuksia jouduttiin korjaamaan myös aukikaivamalla niiltä osin kun se oli pakollista. Muut osuudet saneerattavista jätevesiviemäreistä tehtiin käyttämällä aukikaivamattomia menetelmiä. Vanhat putket saivat väistyä uusien tieltä.
”Alueen vanha putki on himaniittia. Se on todella kova materiaali, joka on herkkä iskuille silloin, kun se on rasituksen alla. Työmaan kuoppia kaivettaessa on pitänyt olla varovainen, ja viimeiset maakerrokset on raavittu lapioilla. Materiaali voi olla arvaamaton, joten jos putkea esimerkiksi tulpataan, se tulee tukea hyvin. Uusi, tilalle tullut putki on PE-putkea (polyeteeni). Se on tämän hetken yleisimpiä vesiputkimateriaaleja asennusystävällisyytensä ja kevytrakenteisuutensa vuoksi. Käyttöikää putkella on noin 50 vuotta”, saneerauskohteen urakoitsijaa edustava vastaava työnjohtaja Elias Leinonen kertoo.
Olemassa olevien putkien kohdalla saneerauksessa on usein odotettavissa yllätyksiä, mutta osaavien tekijöiden voimin ja hyvällä yhteistyöllä työ etenee sujuvasti.
”Saneerauskohteissa joudutaan tulkitsemaan välillä hyvinkin vanhojen karttojen kautta, miten putket sijoittuvat alueelle. Suunnittelu perustuu aina siihen, mitä kartta näyttää. Putkia saatetaan joutua etsimään ja samalla tekemään lennosta ratkaisuja etenemisen osalta kuten tässäkin kohteessa. Työ vaatii nopeaa toimintaa, soveltamista ja oma-aloitteisuutta. Muuttujat eivät kuitenkaan ole olleet tässä kohteessa ongelma, sillä myös tilaaja, Kangasalan Vesi, tiedosti yllätysten mahdollisuuden. Näin mahdolliset lisäajat tai muutokset saatiin aina sovittua ja hoidettua yhteistuumin ja ripeästi”, Leinonen kuvailee prosessia.
”Vaikka saneeraus on tuonut alueelle työmaata asukkaiden talojen tuntumaan, työ tehdään lopulta asukkaita varten. Työ tehdään, jotta alueella olisi jälleen huoletonta asua eikä sinne tarvitsisi hälyttää vedenjakeluun liittyvää hätäapua niin usein. Käyttämämme menetelmäsaneeraus on ollut asukkaille huomattavasti mukavampi kuin koko tien kaivaminen auki. Ahtaampia paikkoja pyrimme hoitamaan muun muassa ajosilloin, ja jos tie on jouduttu sulkemaan hetkeksi, olemme järjestäneet asukkaille väliaikaisparkin”, hän lisää.
Vesi- ja viemärijohtosaneerauksien kohdalla voidaan puhua käytännössä joko aukikaivuu- tai menetelmäsaneerauksesta. Menetelmäsaneeraus, jota Herttualassakin käytettiin, pitää sisällään erilaisia tapoja saneerata. Kaikkiin tapoihin liittyy kuitenkin se, että maata ei tarvitse kaivaa lainkaan, tai tarvitsee kaivaa mutta vain vähän.
”Herttualan saneerauksessa jouduimme kaivamaan. Yleensäkin vesijohdon menetelmäsaneerauksissa joudutaan aina kaivamaan, mutta se on pistemäistä monttujen tekoa. Tässä kohteessa hyödynsimme pakkosujutusta, joka toteutettiin saneerauskaivantojen kautta”, Leinonen kertoo.
Määräävimpiä tekijöitä kaivuu- ja sujutusväleihin Herttualan tapaisella alueella ovat putkissa olevat liittimet tai runkoventtiilit, joita leikkurit eivät pysty rikkomaan, ja talohaarat. Niin kutsutut sujutusmatkat tai kaivantovälit voivat olla 150 metriä pitkiä.
”Yleinen matka, joka johtoa vedettiin kohteessa, oli noin 150 metriä. Johto tuli meille isoissa keloissa, jolloin pitkäkin johto liikkui näppärästi kohteeseen ja kohteessa. Mitä pidempää johtoa pystyy käyttämään, sitä vähemmän tulee hitsattavaa eli liitostöitä. Jos jossakin vesi vuotaa, niin liitoksessa”, Leinonen selostaa.
Vastaava työnjohtaja Elias Leinonen.
Kohteessa käytetty pakkosujutus on menetelmänä mielenkiintoinen, ja kokeneelle Leinoselle se on tuttu. Kunhan alueen vesijohto otetaan ensin pois käytöstä ja korvataan pintavesiverkolla eli väliaikaisella reitillä, sujutus voi käynnistyä kaivantojen kautta.
”Pakkosujutuslaite laitetaan kaivantoon, pisteeseen A. Pisteestä A työnnetään pakkosujutuslaitteella pakkosujutuskanget olemassa olevan eli vanhan putken sisään aina seuraavalle kaivannolle, pisteeseen B asti. Pisteessä B kankiin kiinnitetään sekä leikkuri, avennin että uusi putki. Pisteessä A vedetään pakkosujutuskanget pakkosujutuslaitteella pisteestä B takaisin lähtöpisteeseen eli pisteeseen A. Vedon myötä, kankien liikkuessa pistettä A kohti leikkuri leikkaa vanhan putken, avennin työntää vanhan putken osat maan sisään ja uusi putki tulee vanhan tilalle”, Leinonen kuvaa mekanismia.
Yksi merkittävistä ympäristöhaitoista saneerauksiin liittyvissä kaivuissa on uusi asfaltti. Menetelmäsaneerauksen tapauksessa, jossa kaivetaan vain pistoina, asfaltoinnin määrä vähenee ja työ tehdään lähinnä paikkaamalla. Lisäksi liikuteltavaa maamassaa syntyy vähemmän, jolloin kuljetuskaluston ja liikkumisen tarve on vähäisempi.
”Menetelmäsaneerauksessa on ympäristön näkökulmasta paljon etuja. Asfaltoinnin ja maamassan vähenemisen lisäksi ympäristöystävällisyyteen voidaan vaikuttaa materiaalivalinnoilla. Esimerkiksi tällä työmaalla viemäriputkiin on mahdollisuuksien mukaan valittu PVC-putken (polyvinyylikloridi) tilalle helpommin kierrätettävissä olevaa PP-materiaalia (polypropeeni). Menetelmä säästää lisäksi useissa kustannuksissa”, Leinonen sanoo.
Kangasalan Vesi -liikelaitos suosii urakoitsijoiden kanssa suunnittele ja toteuta -mallia.
Herttualan menetelmäsaneerauskohteen kadun
kaivuu- ja tasoitustyöt käynnissä
”Suunnittele ja toteuta -mallissa me tilaajan roolissa kerromme, millaisesta työstä on kyse, millaista aluetta se koskee sekä mitkä ovat toimintatapamme ja periaatteemme projektissa. Tämän jälkeen urakoitsija pääsee suunnittelemaan ja toteuttamaan työn. Ennen toteuttamista vain sovitaan yhdessä toimintatavat ja varmistetaan, että kriteerit täyttyvät. Näin molemmat pääsevät vaikuttamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Työhön tulee joustavuutta ja asiakaskokemus paranee”, Kangasalan Veden Sami Virkajärvi kertoo hyväksi havaitun mallin ideasta.
”Malli toimii ja antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa ja esittää vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka voisivat toimia alkuperäistä ideaa paremmin tai olla kustannustehokkaampia. Me huolehdimme, että tiedotus toimii ja projekti etenee tavoiteajassa. Malli helpottaa myös päätöksenteossa akuuteissa tilanteissa: jos esimerkiksi jokin kaivo onkin huonossa kunnossa, pystymme nopeasti yhdessä päättämään, uusitaanko se samalla vai ei. Mallissa ajatellaan järkevyyttä toiminnan kannalta, jolloin projektin eteneminen ei kompastu kankeuteen – hyvä tyyli”, urakoitsijaa edustava Leinonen täydentää ja komppaa Virkajärveä.
Putket saadaan yhdistettyä toisiinsa muhvien kautta. Herttualassa PE-vesijohdot liitetään sähköhitsausmuhveilla. Muhvit voivat olla suoria tai kulmakappaleita kuten kuvan risteysalueella. Muhveissa on molemmissa päissä raidat, joiden kohdalla on vastuslangat. Ennen hitsausta vesijohdon hitsattavalta osuudelta kuoritaan pois hapettunut muovikerros, minkä jälkeen kuorittu osuus putsataan liasta ja rasvasta. Tämän jälkeen putket työnnetään sähköhitsausmuhviin ja hitsaaminen voidaan aloittaa. Hitsaustyön suorittaa hitsauskone.
Jotta kone tietää, mitä hitsataan, muhvissa oleva koodi tulee lukea koneen viivakoodinlukijalla. Hitsauksessa putki sulaa muhviin tiukasti kiinni. Hitsauksen jälkeen kone vielä ilmoittaa muun muassa, kuinka kauan hitsauskohdan pitää antaa jäähtyä rauhassa liitoksen pitävyyden varmistamiseksi. Venttiilikohtia puolestaan ei asenneta hitsaamalla vaan työntämällä putki muhvin sisään. Tällöin muhvissa oleva hammasrengas kiristää putken kiinni synnyttäen vetoa kestävän liitoksen.
Maalaani on väliaikainen läjityspaikka. Vanhaa kitkamaata ja hyvää kaivuumaata hyödynnetään uudelleen rakenteisiin. Myös savea käytetään rakenteisiin osittain, mutta suurin osa siitä ajetaan maankaatopaikalle.
